Kun kissa tulee ompelijan kotiin (osa1)

Ompelukoneen surina on kodissamme päivittäinen ääni (huomattavasti yleisempi kuin esimerkiksi imurin ääni). Janome Horizon-koneeni on jo aikoja sitten siirtynyt pyörävarastosta remontoidusta työhuoneesta olohuoneeseen ja sen mukana muutakin ompeluun liittyvää. Juuri nämä minun aarteeni olivat uhka kodin kissaturvallisuudelle. 

Ennen Lucian saapumista minulla oli pari viikkoa lomaa ja suoritinkin "kissasiivouksen", jossa pyrin setvimään sekalaiset käsityötavaroita sisältävät kaapit, laatikot ja kaikenlaiset nyssykät.  Kaikki piti tietysti ensin levittää ja lajitella ennen uudelleen pakkaamista tavalla, joka mahdollistaisi niiden löytymisen tarvittaessa.

Tässä kuvassa tilanne ehkä pahimmillaan😜.

Ompelukoneen luo toki pääsi tuollaista kapeaa käytävää😇.

Romutonta meillä ei edelleenkään ole, mutta huomattavasti kissaturvallisempaa 🙂.

Lucia on kovin seurallinen ja osallistuu kaikkiin puuhiin. Olenkin kaavaillut Lucialle ompeluharrastukseni työnjohto- ja laaduntarkkailutehtäviä. Kissat kun tunnetusti suoriutuvat erinomaisesti näistä tehtävistä. 

Nyt koulutus alkaa jo tuottaa tulosta. Asettuessani ompelutuoliin Lucia useinmiten siirtyy vieressä olevan raapimispuun torniin.

Äkkinäinen luulisi kuvan "karvahatun" olevan sikeässä unessa. Jos kuitenkin nousen ompelutuolista vaikka leikkaamaan kankaita (leikkauspiste sijaitsee viereisessä huoneessa), niin löydän pian kissan vierestäni.

Ensialkuun Lucian oli vaikea ymmärtää miksi työnjohtajan ei anneta osallistua varsinaiseen tuotantoprojektiin, mutta tässäkin on tapahtunut edistystä🙂.

Lucia työn alla olevien tilkkulaukun palojen päällä. Etanablokki ommeltu Kohatu Patterns:in "snail" paper-piecing ohjeella.

Valmiin työn kuvauksiin ei Lucia valitettavasti päässyt. Ulkoiluvaljaat kun olivat vielä suunnitteluasteella.