Kun kissa tulee ompelijan kotiin (osa3)


Ulkoiluvaljaita varten löytyi peruskaava netistä. Sopivan koon varmistamiseksi tuli ottaa mitta kaulan ja mahan ympäri sekä niskasta mahavyn reunaan. Valmiin kaavan sovitus onnistui Lucian nukkuessa. 


Tässä valjaat yllä ensimmäistä kertaa. Koko on napakka ja viritys pysyi kiemurtelusta huolimatta päällä. Liikkuminen kuitenkin onnistuu vaivattomasti, joten ei kun naru kiinni ja ulko-ovi auki.

Ovesta Lucia asteli vielä reippaasti, mutta sitten tuli jo ikävä sisälle.

Parin harjoittelukerran jälkeen ulos meno alkoi jo sujua, vaikka valjaiden kiinnitys mahan alle olikin sen verran hankalaa, että siirsin klipsut myöhemmin kyljen päälle. Ompelin valjaat kiinteän kokoiseksi, mutta pienellä ratkomisella ja uudelleen ompelulla olen suurentanut niitä jo kolme kertaa. Kohtpuolen liene aika ommella ihan uudet valjaat😺.


Ulkona ehdottomasti kiinnostavinta ovat ötökät. Varsinkin ne kukissa pörisevät. 

Ulkoilu on toistaiseksi rajoittunut omalle pihalle. Pihalla kun saa kulkea ristin rastin minne kuono näyttää. Kävelytiellä pitäisi osata kulkea vierellä...

Ulkoilu on rankkaa puuhaa, joten sen pälle on hyvä ottaa nokoset.

Nukkua voi kiipeilytornin korissa, joka sekin jäämässä ahtaaksi.

Sängyssä tilkkupeitolla 🙂.

Tai sen alla😘.

Pöydällä,


ikkunanlaudalla,

tai oikeastaan ihan missä vaan.


Hellyyttävintä tietenkin on nukkua ihmisalustalla🥰.










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saanko esitellä; Lucia

Kun kissa tulee ompelijan kotiin (osa1)